Päivä oli tavallinen. Sellainen, jona nauretaan paljon eikä keskitytä mihinkään. Sen ei kai pitäisi olla tavallista, mutta minkä sitä itselleen voi. Tai kai sitä voisikin, mutta näin on hauskempaa. Söin pussillisen tikkukaramelleja. On fiksua kyllästää hampaansa sokerilla. Slickepinne on erittäin härskinkuuloinen sana. Ei se tarkoita mitään pahaa, mutta kuulostaa pahalta. Sellaiset sanat ovat vaarallisia. Olen siis koko päivän vain kikattanut, hihittänyt, hohottanut ja räkättänyt. Ei kovin tervettä. Tai miksei olisi? Miksi aina kun ihmiset on ilosia kysytään, mitä sä oot ottanu? Olisiko parempi murjottaa. Istua tuppisuuna nurkassa.

Meillä oli hirveitä ongelmia sopia päivä , jona mennään katsomaan Spin-musikaali svenskaniin. Kaikki oli aina varattuja. Vaikea löytää korkeintaan kahen kuukauden varoitusajalla lauantai, joka sopisi neljälle ihmiselle. Paitsi tietty mulle aina sopis, ku ei oo mitään elämää. Possu perunyt sitten synttärinsä, joille meiät muutkin on kutsuttu. Kaverit tykkää, mutta Spin on nähtävä ja vielä tämän vuoden puolella. Odotan sitä innolla.