"Näkymätön tyttö" (anteeksi en osaa tehdä tuota linkiksi) sanoi blogissaan seuraavalla tavalla: <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
"Ehkä minua häiritsee eniten se yhteisöllisyys. Protulaiset ovat suvaitsevaisia, tai ainakin mainostavat olevansa, mutta eräs tyttö leirillämme joka harrasti pitkiä kävelyitä yksin sai osakseen aika paljon kritiikkiä. Hän ei vain halunnut olla koko ajan muiden kanssa. Minä en halunnut käydä yhteissaunassa tai halailla muita, en minä ollut oikea protulainen."
Se sai minut miettimään "yhteisyllisyyttä ja suvaitsevuutta" seurakunnassa, jonka tominnassa olen melko paljon ollut mukana. Omaa rippikouluani en käynyt seurakunnassa, vaan olin erään nimeltä mainitsemattoman järjestön leirillä. Riparin jälkeen hakeuduin kuitenkin isoseksi ja myöhemmin rippikouluavustajaksi omaan seurakuntaani. en pitänyt noista leireistä yhtä paljon kuin omastani, jossa porukka oli hieman valikoituneepaa ja siten innostuneepaa asiaa kohtaan. Leireillä oli kuitenkin sellaista tavallista ihan mukavaa porukkaa, jonka mukavuus vaihteli ryhmä kohtaisesti. Aivan eri juttu olivatkin sitten muut isoset ja "kirkkonuoret"(hyi mä inhoan tota sanaa.)
Näkymätön tyttö sanoi, että protulaiset ovat suvaitsevaisia, tai mainostavat olevansa. Sellaisia ovat myös kirkolla hengaava porukka. Kirkossa on tilaa jokaiselle sanotaan. Fyysisesti ehkä, mutta eiväthän nuo nuoret ole yhtään sen suvaitsevaisempia kuin mutkaan. Iloista ja mukavaa porukkaa kyllä, mutta kuinka joskus tuntuikaan, että seurakuntamme pieni aktiivinen nuorisoporukka olisi jopa sisäämpäinkääntyneepää kuin keskivertonuoret. Mutta sitähän he (tai me) olemme keskivertonuoria. Seurakunta aktiivit ja protulaiset ovat, harhaluuloista huolimatta, ihan tavallisia. Harmi vaan, että tuo keskivertoisuus ja tavallinen sisäänpäinkääntyneisyys katkaisi ainakin väliaikaisesti tärkeät siteeni seurakuntaan.
En koskaan ole edes oikein ymmärtänyt nuortenmessujen ideaa. henkilökohtaisesti tunnen oloni paljon tervetulleemmaksi tavalliseen messuun, jossa on mukana kaiken ikäisiä ihmisä. Sinne mahtuu todella jokainen. kukaan ei huomaa, jos joku joskus puuttuu, tai jos joukkoon saapuu yksi tuhlaajapoika. Ja silti vaikkei ketään tuntisi, on ympärillä ihmisiä, joiden seassa voi olla kuin kotonaan.
Kommentit