minä, äärettömän positiivinen, innostunut ja intohimoinen ihminen, en jaksa enää kiinnostua mistään enkään keskittymään mihinkään, edes mukaviin asioihin, en pysty keskittymään, en ole tänäänkään tehnyt muuta kuin vähän klonkannut ympäriinsä ja käynnistänyt ja sulkenut telkkaria, pistänyt jonkun levyn ja jättänyt se yksi pauhaamaan ja miettinyt, että pitäskö tehä läksyt ja napostellut kaikkea (mut ees syömminen ei oo ollu kovin nautinnollista)

Ehkä se on piilostressiä,  en suostu myöntämään ittelleni, että jännittää (ei oikeesti jännitä, en ees oo vielä oikein hokannu miten pian ylppärit ja muut on.) Tai sit oon vaan niin väsyny ja tylsistyny (saamarin sauvat, eikä mitään hoitoa tai tietoa tosta jalasta) Väsyttäähän se käsivoimin kulkeminen ja se että pitää tavallista enemmänkin olla reipas ja pärjäävä. Miten mä ikinä pääsen eroon tosta en ole heikko, minulla ei ole murheita käyttäytymisestä, joskus vielä hajoon.  Miten voi olla niin hankalaa osoitta olevansa murheita täynnä, yksinäinen, heikko, ja onneton. Ei ei sellanen vaan käy. Pakko selviytyä. Säälin tai halveksun usein ihmisiä, jotka eivät onnistu pitämäänyllä kulissia, jotka itkevät ja valittavat aina omista ongelmistaan( minäkin teen sitä blogissani koko ajan, se on olemassa pitkälti sitä varten) ja etenkin kännissä valittavat omaa paskuuttaan ja yksinäisyyttään. Toisaalta kadehdin heitä. Miksen minä osaa.

Koulupäivä oli parempi kuin edellinen. nauroin niin paljon kaikelle turhalle ja kälätin yms. etten ehtiny ajatella, kotona haikeus iski. Olin myös koulussa järkyttynyt ( hymy) koska Giannilla oli melkein polviin asti ulottuva hame (sillä oon aina vaan miniminejä) Sellasta.. Gianni on ihana. Se huolehtii, vaikkei edes olisi syytä. Toivottavasti musta ei oo tullu sille taakkaa, niinku Ässä ennen. Pitää varoa. Sitten pitää pitää iloisesti, muttei överisti huolta Kaimasta, kun sitä masettaa ja pitää huolta siiten etttei ystävyys Possun kanssa pääse enempää kaukoistumaan ja että se pitäis vähän huolta itsestään. Ja pitää myös edelleen huomioida MPP:a, ettei se tunne itseään yksinäiseksi ja kuunnella edelleen kärsivällisesti Ässää. Ja yrittää kiinnostua lukemisesta. Mitä oliko mulla jotain murheita?