sellainen päivä, jona mietittiin ihan hassuja kavereitten kanssa, en enää muista niitä parhaita, mutta tässä muutamia juttuja:

Kalotista eri ihmisille tuli mieleen kaskelotti, joku ilmastovyöhyke,  kenkä, okapi, laukkaava sorkkaeläin. Oikeasti se on pallon segmentti tai jotain.

Mietimme mihin busseja aina matkalla häviää, niin etteivät ne koskaan saavu jollekin pysäkille. Vastaus: Littanana makaava krokotiilimainen hirviö, joka näyttää littanana asfaltilta, avaa suunsa ja syö busseja. Toinen kysymys, mitä ihmisille käy ja miksei tästä koskaan puhuta tiedotudvälineissä. Vastaus: hirviö syö busseja vain kun ne ovat juuri lähteneet ja niissä on vain kuski. Ihmisiä ei haluta tällä tiedolla järkyttää.

Koska Gianni ja muut olivat jossain tavanneet poikaporukan, joka oli melko samanlainen kuin me, aloimme miettimään. Me olemme kahdeksan hengen tyttöpporukka ja me ollaan aika outoja ja kiinni toisissamme. Ajattelimme, että vähänkö olisi mageeta, jos jostain löytyisi porukka, jossa olisi meille kaikille joku juuri oikea ja ne vaan sattuis olemaan porukka. silloin voitas kaikki olla yhessä ja ois hauskaa. Tietenkään se ei oikeesti ois mahollista, koska se on vaan niin mahotonta. Eikä se oikeesti ois Helppoakaan, ajatelkaa vaan jos jotkut erois. Mut sitä oli vaan hirveen hauska miettiä. Joku naisraukka joutui kuuntelemaan meitä kun se istui kantakuppilassa samassa pöydässä. Sillä oli sulonen pikkupoika jonka annos oli täsmälleen sama kuin Giannin ja joka tuijotti Giannin pillimehua, kun sen oma loppu.

Lyhyesti: Miksi useimmiten vain huonot biisit jäävät päähän soimaan? Miksi teekkarit eivät ymmärrä, että on myös elämää Otaniemen ulkopuolella? (tähän keksimme monta hyvää selitystä) Kuka vaan voisi kirjoittaa neljä ällää, jos siitä olisi luvattu kämppä Meilahdesta tai eirasta tai jostain.

Eilen mietin vielä tällaista (toivottavasti en kirjottanut siitä jo):

Isä kuuntelee autossa ylenaikaista ja kun olin kyydissä sieltä tuli haastattelu Arvi Lindin lapsuudesta 50-luvulla, mikä oli kokonaisuudessaan todella mielenkiintoinen. Ja ajatelkaa 50-luvulla Suomi sai Unicefin lasten apuna mm.hammaspulveria. Siis Suomeen tuli vielä lasten apua YK:lta. Tässä yltäkylläisyydessä mitä nyt on pitäisi kyllä auttaa muita. Ei tässä Suomikaan aivan omillaan ole noussut.