kun joskus kohdataan, jos vaan

sun katsees saisin kääntymään,

mut aina jään

mä yksin tielle seisomaan ja pohtimaan,

sä mikset mua huomaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

mä tein jo päätöksen ja oottelen,

kun ensi kerran kohdataan,

käyn asiaan

ja pyydän sua suoraan vaan sen kertomaan,

sä mikset mua huomaa.

 

Milloin sulle kaiken nyt kertoa saan,

näin kahdestaan,

milloin huomaat kaikki on parhaimmillaan,

näin kahdestaan.

 

kuulla vain mä tahtoisin

sun joskus mulle lausuvan, vain sanankin.

Vai käykö niin kuin pelkäsin, kuin ennenkin,

et minua huomaa...

 

(Garry Bonner-Alan Gordon suom. Pertti Reponen)

 

niin, paitsi että mulla on asiat vielä huonommin, kyllähän sä puhut kun kaverit ei oo paikalla, mutta mä en silti voi päättää, että käyn asiaan, kun sulla on se näyttelykappale tyttöystävä (anteeksi, varmaan hän on ihana ihminen) huokaus....