Kaipaa peura janoissaan, etsii kotilaaksoaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Missä puron vilpas vuo, tyydytyksen täyden suo?

Sieluni myös Jumalaa, janoaa ja odottaa.

 

Syvä kaipuu vapauden, niin kuin koski keväinen,

etsii tulva uomiaan, luottaa, pettyy toisinaan.

"Missä Jumalani on?" etsii sielu levoton.

 

Unettomuutta. Väsymystä. Hankalaa. Mummo kuoli toissapäivänä. Eilen ruotsin ylppärit eivät menneet hyvin. Äikkä maanataina meni huonosta. Väsyttää. Eilen väsytti niin, että puhuin kotona ajattelemattomia. Mummo haudataan syntymäpäivänäni. Taitavat ystävät jäädä ilman juhlia. Ei niitä taida kiinnostakaan. Hauskempaa niillä on keskenään. Linnut laulaa aamuisin viideltä. Saisivat olla hiljaa. En voi nukkua. Pitäisi lukea matikkaa. Ei huvita. Ihan sama. Kurja olo. Tuntuu turhalta. Kaverit on ajautuneet kauas. Elämä on ajautunut kauas. Maha on kipeä. Keuhkoon sattuu. Olen lihonnut. Pitäisi ostaa mustat vaatteet. Ja lakkiaisasu. Äiti keitti mustikkasoppaa. Se auttoi mahakipuun. Käski mennä kauppaan ostamaan jotain ruokaa. "Kun on niin kaunis ilmakin". Ei huvita. Pitäisi pestä hiukset. Pitäisi, pitäisi, pitäisi. Elämä on aina pelkkää pitäisimistä. nyt on kansainvälinen aivoviikko. Kai.