luin vanhoja postauksiani. olenpa ollut syvällinen. ehhkä siksi on ollut niin tyhjä olo viime aikoina, ettei ole ollut mitään sanottavaa, mitään mietittävää, mitään elämää tai elämää suurempaa. Köökinyt vain täällä, neljän seinän sisällä. Haluan pois. Haluan elää. Haluan tavata uusia ihmisiä. Haluan valvoa ystävien kanssa pohtimassa elämän tarkoitusta ja maailman syntyä. Haluan hiipiä Suomenlinnan käytävillä ja pelästyä puolikuoliaaksi, kun kaveri tulee selän taakse. Haluan lukea jonkun mielenkiibtoisen romaanin. Tai vaikka tavata mielenkiintoisen romanin. Haluan viettää päivän kuljeskellen ympäri Tapiolan vanhoja alueita jutellen siitä, mikä talo olisi kivoin, mikä piha paras. Haluan huutaa ja kiljua ja laulaa. Haluan nauraa. haluan höpistö tyhmiä, syvällisiä emmimäisyyksiä ja juosta tanssien jotain katua, niin että  ihmiset tuijottaa perään ja luulee mun seonneen.

Mutta mä vaan hengaan täällä. Keuhkoon sattuu. Pitäis lukea. En saa luettua, mutten voi lähteä mihinkään, sillä pitäisi lukea. Makaan siis kotona, aivot tyhjinä ja kirjoitukset lähenee. Menis varmaan paremmin jos mitään lukulomaa ei olisi ollut. Olen saamaton paska.