Pitäis laittaa ruokaa kohta. Mulla ei oo koskaan päivällä nälkä, mutta pitäs syödä kun alkaa aina illalla pyörryttää ja särkee päätä yms. jos en syö päivällä. eli pitäis syödä.

Tästä pidemmälle ei kannata lukea, koska lopputulos oli ällölällöä ja ikävänilkeää yhtäaikaa.

Vielä noista ystävyys jutuista, joista olen koko blogin ajan aika paljon jaarittanut (kuten kahdessa edellisessä postauksessa), sillä abivuonna kaikki on alkanut mennä pieleen ja ei tässä muitakaan ihmissuhteita ole.

Eli Ässä sano mulle, että sitä harmittaa, että se on mulle joku toisenluokanystävä, että mä vaan harmittelen noiden yhtien perään, vaikka se on ihan läsnä ja ystävä ja kaikkea. Järkytyin. Ei se niin oo. Sain sen vakuuttuneeksi, että ei se niin oo. Että se on mulle ihan yhtä tärkee.

Aattelin, että aika tyhmää, että se väittää noin, enhän mä sille niistä vaahtoo. Täällä blogissani vaan kaikille. Se vaahtoo niistä mulle. Ja muutenkin, ihan kuin ei voisi olla monta tärkeetä ystävää, että pitäis valita, lapsellista. (tätä en tietenkään Ässälle sanonut)

Mutta siinä vakuutellessani Ässää siitä miten tärkee ystävä se mulle on, oma uskoni alkoi vähän heiketä. Jos mä sittenkin pidän sitä b-luokan ystävänä. Ei silleen on se mulle tärkee. Meillä on hyviä keskusteluja. Enkämä vois sitä hylätä. Se on niin pieni. Se tarvii mua. Se tarvii ihan jokasta ystävää, jonka se saa.

Ässä valitti just siitä, että kaikki haluu olla vaan Giannin ystäviä, kun sen kanssa on hauskaa. Että miks ystäyyden pitää olla hauskaa. yritin vaan myötäillä sitä. Mutta pakko myöntää, että kun ei ole ollut Giannin ja muiden kanssa väleissä ei ole oikeen koskaan hauskaa. Eikä niitten kanssa ole vaan hauskaa, vaan helppoa. Voi pitää hauskaa. Voi olla vakava ja syvällinen, voi sanoa mitä vaan. Aina on ymmärretty. Ainakin siltä on tuntunut. Ässän kanssa on vaikeeta, pitää varoa sanojaan. Ei voi vaan olla.

Mutta en mä haluu että se huomaisi, että jollain tasolla se ei oo niin tärkee. Toki se on tärkee, mutta. Äh mä en saa tätä kuulostamaan kuin pahalta. Se on ihminen, jota pitää pitää pystyssä ja se on raskasta. On hienoa olla se joka voi pitää pystyssä, mutta tarvii myös sellasen ystävän, jonka kanssa pidetään kumpainenkin toista pystyssä. Muuten loppuu voimat.