Veli kysyi, mitä teen vappuna. Sanoin, etten mitään ja että vappu on ihan tyhmä ellei oo yliopisto-opiskelija. Se kysyi, että miks mä en tee jotain kavereiden kanssa, kun mulla on keta niitä jotain kymmenen. Hymisin jotain.

Vaikka kuinka ollaan "sovussa" ei tee mieli tehdä mitään niiden kanssa. Olenko huono antamaan anteeksi vai olenko oikeassa? Jos riita ja rauha ei vaikuta toisten käytökseen jos kukaan ei muutu ainakaan parempaan suuntaa, jos itse on ainoa, joka yrittää, eikö silloin ole oikeus tuntua siltä, ettei voi luottaa.
Nyt olen saanut selville etteivät loukkaukset kohdistu vain meihin, Ässään ja minuun, vaan myös Johun, MP:hen ja Hasardiin. epäluotettavuus ja törkeys.

Sitten aloin miettiä että lakkiaisissakin pitää mennä johonkin juhliin
"koulukavereiden kanssa". Kenen kanssa mä sielläkin muka olen. Siellä on vielä porukkaa muistakin kouluista. pitäis vanhoille tutuillekin näyttää että hyvin pärjää ja paljon kavereita ja sitten hengaa siellä yksin jossain nurkassa ja lähtee aikasin kotiin. Ja jalka on vielä ihan kuollut niin ei voi ees tanssia.

Ei voi muuta sanoa kuin että abivuodesta on kyllä jäänyt huono maku suuhun.