Mä hokasin torstaina,  että damn meitsi on jonkin sortin perfektionisti. Minä, joka olen aina vihannut perfektionistija, olenkin yksi heistä.

Mä huomasin, etten koskaan tee mitään, missä en pärjää, ja jos sitä on pakko tehä vedän sen ihan vitsiks tai evvk:si tai kyllä mä osaisin jos mä viittisin -jutuks.

Mä oon selvästi sellanen laiska perfektionisti.Yleensähän perfektionistit, tekee ihan sairaasti töitä, että ne pärjäis kaikessa. Mä en vaan tee sitä, missä en pärjää. Ja koska oon muutenkin laiska, en nää vaivaa senkään eteen missä oon hyvä, ja jossain vaiheessa tulee vastaan se raja etten mä enää sinääkään pärjää. Ehkä mä juuri sen takia vihaan sellasia normaaleja perfektionisteja. Sillä työmäärällä niistä tulee väisttämättä parempia  -kaikessa.

Perfektionismiin liittyy myös se, että mulle on varsinkin ennen ja nykyäänki usein ja varsinkin muuten kuin kirjottamalla vaikea kertoa mun ongelmista ja varsinki surista. Mä en halua näyttää siltä etten mä pärjää tai jaksa. Elämästä pitää selvitä aurinkoisena ja vahvana. Heikkous on jonkin sortin synti.

Varmaan sekin miten mä säälin yhtä Ässää(kaverini) niin kauheesti, varsinkin kun se on humalassa, johtuu siitä,että se oli niin heikko, sen huono itsetunto otti siitä ylivallan, vaikka sille se ei varmaan ollu mikään ongelma. Juominen ei oo mun juttu, koska siinä menee itsekontrolli ja itsekontrolli on joku maailman tärkein asia.

Lisäks mä alan olla varma, että kaikki on hirveen läpinäkyvää, ainaki Ässä on aina huomannu sen ja siks sen kommentit on aina suututtanu mua, koska mä en oo ite myöntäny olevani sellainen, että mun pitää pätee kaikessa ja vedän vitsiks sen missä en pärjää ja esitän ettei mua kiinnosta. Oon onnistunut vakuuttamaan itseni, mutten varmaan ketään muuta.

Olen jo saanut ajatukseni kokoon, mutta torstaina mä olin vaan ihan sekavan järkyttyny. Perfektionistit on aina musta ollu hirveitä ja on aina hirveetä huomata joku huono puoli itsestään. sellanen joka on aina ollut olemassa ja jolle ei voi tehä mitään, tai ehkä voi, mutta meitsi on laiska.

En mä enää oo kovin järkyttyny, ärsyttää vaan, mutta periaatteessa hyvä ettän ees nyt huomasin sen. Se on antanut selityksen niin miljoonille menneisyyden tapahtumille. Mutta ei se silti oo kivaa. En mä haluu olla mikään perfekektionisti, vieläpä laiska sellanen. Ei niin pärjää.

Tää oli masentava alku tälle blogilleni, mutta tää juttu vaan on pyörinyt päässäni pari päivää, niin että minkäs teet