Tässä pätkä eräästä vietistä eräälle ystävälleni joka kertoi olleensa aikoja sitten ihastunt erää see yhteiseen tuttuun:

Mä aattelin eka et miten sä oot voinu olla siihen niin ihastunut, mutta oikeestaan joku sellanen varmaan sopis sulle. Se on niin kiltti. Nyt tästä tulee tällanen Anna ystävämme keskustelu, eikö sitten pitäis. Ja joo eihän se oo pahasta, kiltteys. Mutta mä en kyllä kestäis ketään niin kilttiä ja sellasta, joka keksis kaikesta jotain positiivista. Mulla on oikeus keksiä muiden murheiden kätköistä toivon pilkahduksia, mutta mä haluan välillä rypeä epätoivon syöväreissä ja sillon en kyllä kaipaa ketään, joka vaan yrittää keksiä jotain positiivista. Aika itsekästä, muut ei saa murehtia minä saan.

Mulla on muutenkin aina ollut joku ihan pimee mieltymys jätkiin, jotka on sopivissa määrin täynnä itseään, sellasiin vähän kusipäihin, emmä tiedä mikä siinä on. Ehkä mä en vaan pelkään jotain oikeeta ja tiedän ettei mul oo tsäänssii sellasiin. Mut ei vaan sellasiin ulkonäkötäynnä itseään, vaan tieto-täynnä itseään -tyyppeihin(ei silti mihinkään nörtteihin, fiksu voi olla
muutenkin). Kummallista.

ja koska mä oon ite huono riitelemään mä tarviin jonkun joka, ei usein, mutta oikeen paikan tullen osaa järjestää vähän draamaa. Aika naurettavaa ja lapsellista. Ehkä se johtuu siitä, ettei vaan oikeen koskaan oo ollu mitään draamaa, ni en tiedä, että oikeesti se ois hirveetä. Mutta sellasta draamaa, joka selvitetään, että riidellään ja silleen, mutta silti tietää että pohjimmiltaan molemmat rakastaa toisiaan. Nyt mua nolottaa koska sä et usko mihinkään romattiseen paskaan, mutta voitko pliis ajatella niin vaan pääsi sisällä ja pitää mua tyhmänä ja antaa mun uskoa. Se on ilman suoria sanojakin niin vaikeeta. Uskon koska haluan uskoa. uskon jumalaankin, koska haluan uskoa. Usko ihaniin asioihin helpottaa elämää, ainakin siihen asti että kaikki romahtaa.

Mut enivei, heti käänsin puheeni sinusta itseeni. Sä varmaan tarttisitki jonkun yyber-kiltin. Ei millään pahalla mutta vaikka sä välillä tunnut ihan uskomattoman vahvalta ihmisiltä, se sun kyynisyytesi alla tai seassa tuntuu piilevän joku aika hauras (sensitive) joka kaipaa kiltteyttä, sellasta tyyppiä jonka kiltteyteen voi aina luottaa. Sellasen joka sattaa suutahtaa mutta useimmiten antaa olla(se on kyllä hyvä piirre kaikissa) ja sellasen joka etsii päivänpaistetta vaikka lantakasasta ja musta tuntuu, että vaikka sä ehkä välillä nauratki turhalle toivolle ja auringolle, sä saatat jopa arvostaa ihmisiä joilla on sellainen kyky, tai emmä tiedä välillä vaan tuntuu. Mä toivon että sä löydät jonkun sellasen.