Hesarissa oli juttumerkittävistä äänimaisemista ja runpesin miettimään, mitkä äänimaisemat mulle on jäänyt mieleen, tässä mutamia, joita nopeesti nousi mieleen:

  1. äiti tiskaa. tämä oli esimerkkinä myös hesarissa, mutt pienenä mökillä, mun sänky oli keittokomerossa ja nukahdin aina, kun äiti tiskasi illalla päivän tiskit tai ainakin iltatee mukit. Rauhoittava ääni, jota ei kotona tiskikone aikakaudella kuule.
  2. ruokala. lähes jokapäiväinen ääni. kilinää, kolinaa ja puheensorinaa, joskus pianon soittoa. Ympäristö, jossa on hirveästi ihmisiä, mutta jossa voi silti puhua huoletta mistä vaan kun ei muihin pöytiin kuitenkaan kuule.
  3. kesäinen tori. Torilla kuulee lokkien äänet (ainakin helsingin toreilla) ja/tai pulujen pyrähdykset. Siellä kuuluu tori kauppiaitten juttelu ja ihmisten hilpeä sorina. Kesätorilla kukaan ei ole pahalla päällä. Lapset juoksee ja aikuiset juo kahvia. Meren aallot läiskyy tai joki kohisee. Kesäkorkkarit kumahtelee mukulakiviin.Äänten lisäkssi torilla on kaikki torin hajut. Loistava ympäristö ja melkeen kaikki Suomen torit onkin tullut pienen elämän aikana kierrettyä.
  4. siskon askeleiden kumahtelu. epämiellyttävä ääni, jota ei enää kuule. Jos sisko meni aamulla ennen minua kouluun en voinut nukkua, sillä oven läpi kuului voimakas ja kiivas kumahtelu, kun sisko ravasi vessan ja huoneensa väliä meikkien ja muun roinan kanssa.
  5. äidin hyräily. meidän äiti ei osaa laulaa eikä se kuuntele musiikkia, mutta se hyräilee epämääräisiä sävelmäntapaisia touhutessan, jos se on hyvällä tuulella.
  6. sateen ropina mökin kattoon. taas mökkiääni. sateen ropina kattoon kun makaa parvisängyssä. ihanaa. sateen ja myrskyn äänet ovat aina rakkaita minulle, rauhoittavia, vaihtelevia ja upeita.