Tässä vaan tällaisia irrallisia pätkiä ylppäri-illallisia ja meidän porukkaa ja mua koskevista pohdiskeluista. Niitä ei oo mietitty tippakaan, sillä sellainen kirjoittaminen tekee hyvää. Tässäkin kävi pari noinko mä ajattelen juttua. Nää voi olla epäloogisia koska ne on vaan pätkiä..

Kun mä kohtaan ihmisiä aion olla ystävällinen ja oikein korrekti ja normaali, mutten tehdä mitään alotteita enkä oikeen antaa mitään erityistä itsestäni. Vähän ku näkis vaan jotain tuttuja. Se voi kyllä olla pikkusen hankalaa, ku mä oon tällanen, että tilanteet saa mut unohtamaan pidättyväisyyden, mutta luulen, että jos jotkut  tulee vaan jatkoille, niin se tilanne onkin sitten ihan erilainen. Sellainen missä ei tule mitään sananvaihtoa, kun mä en tee alotetta. En todellakaan mene sinne niitä varten

Niin, lakko on väliaikaista. Ja puhelakko vasta onkin lasten puuhaa. Se on mielenosoitus, jolla kerjätään huomiota. Ja mä ainakin olen sivistynyt aikuinen, joka ei kaipaa huomiota (ainakin yritän olla sellainen) Kaipaanehkä muutamaa ystävää, mutta pitää keksiä joku muu keino ja paikka löytää sellaisia.

enkä mä muutenkaan oo silleen et voi ei ei voi mennä samaan paikkaan. En mä oo kellekään vihanen. En enää. Ei se tarkota et yrittäisin kauheesti kaveerata niitten kanssa. Mutta ei mua haittaa jos me ollaan jossain samoissa partyissa lakkiaisissa. Ihan mukavaakin voi olla. Mä vaan koitan välttää sitä, ettei ne sais musta otetta, etten taas pettyis tulis vihseks tai surulliseks. Mut ei mul oo enää mitään vihoja niitä vastaan. Ne on mitä on. Ystävyys toimi sen ajan ku se toimi ja on harmi, ettei se toiminut kauempaa, mutta sitä ei nyt kannata jäädä suremaan tai kannata jäädä vihottelemaan ja muistaa niitä ihmisiä pahalla. Kyllä mä sitten vanhana tuun muistamaan, että olipa meillä hauskaa silloin. Nyt meillä ei enää ole hauskaa, mutta meilä oli. Ja se kai on se jutttu millä on merkitystä.

En mä haluu olla vihanen kellekään koska se tekee elämästä ikävää. Jos ystävyys ei toimi se ei toimi. Turha syytellä ketään.

Huomasin myös, että ehkä mulle ihmissuhteiden kaatuminen on niin hankalaa kun syytän aina itseäni. Nytkin olen varma, että mä olen tehnyt jotain auttamattomasti väärin, vaikka samaan aikaan tuntu että mä olin ainoo joka yritti. Ässä on vaan aina kaikille vihanen, se syyttää muita, ei itseään. Se on varmaan helpompaa.