Vieläkin sattuu ihan keturasti. Äiti nauroi mun voimasanoille. Sanoin eilen ainakin, pirskatti, himputti, pihkura, himskatti, perskuta, kettu, ketura, pirulainen, skåne, simpura jne. Varsinkin pirskatti nauratti kaikkia kovasti. Muhun sattuu ja kaikki nauraa, reilua.

Kannattaa kuunnella Papas no mamas´ia, jos yhtään tykkää virsistä. Ainakin "Ei kaupunkia pysyvää" on mahtava levy. Noin viidentoista miehen säestyksetön virsilaulu loistavina sovituksina kuulostaa hienolta. Kannattaa kokeilla. Veli väitti että niissä on kauheat death metal -sanat, kun koko ajan odotetaan kuolemaa. Mutta monet virret on oikeesti tosi mahtavia. Eräs musikaalinen kaverini mietti joskus, voiko ryhtyä kanttoriksi jos ei usko Jumalaan. Se pitää virsistä niin kovasti. Eiköhän sekin vaan sittenkin ole merkki jonkinlaisesta yhteydestä. Mutta musiikki on hienoa. Varmasti minuunkin iskisi joku alkuperäiskansojen jumalanpalvelusrummutus, että ei silleen. Ja onhan virret osa meidän kulttuuria, että kaikki vaan kuuntelemaan pappoja.