hei, me nähdään jo huomenna, kirjoitti Gianni. Niinpä, sanoin minä. Valitettavasti koulun alku on muutakin kuin kavereiden kohtaamista. Enää muutamia viikkoja jäljellä. Sitten lukuloma, kirjoitukset ja tuntematon. En tiedä, mitä tapahtuu. Ei se vielä mitään, mutta kun en edes tiedä, mitä toivoisin tapahtuvan. Kun en edes tiedä mitä tahdon.

Eilen kyllä mietin, että mitä mä turhaan yritän keksiä ittelleni mitään erikoisempaa. Oon kahden viikon kausissa miettiny kaikkea: valtsikkaa, pohjoismaisia kieliä, mantsaa, suomalaista kirjallisuutta, hankkenia yms. Mutta miksi. Miksen mä vaan hae teologiseen ja luokanopettajaks ku nekai on sellaset pohjimmaiset. ainna oon ollu vähän sellanen. Ja kaikki on aina oletttanu että jompaan kumpaan meen, vaikka toivonut ehkä muuta. Ja itsekin oon yrittäny niitä karistaa. En edes tiedä miks. Ehkä siks että luokanopettajalla on himputin huono palkka ja vanhemmat syyttää kaikesta ja oppilaat ei tykkää ja työpäivä ei pääty kun se päättyy vaan kotona pitää aina tarkistaa ja puuhata kaikkea. Ja ehkä pelottaa, että jämähtää, tulee sellanen samanlainen akka ku kaikki opettajat on. Ja sitten se teologinen, en mä tiedä oonko  mä oikeesti sopiva papiks, vaikka kaikki kaverit kyllä väitää. tiedän kyllä, että teologisesta tulee paljon muutakin, mutta en mä kyllä halua mikskään raamatun tutkijaksaan loppuelämäkseni, kun tuntuu ettei sillä työllä ole mitään todellista merkitystä. En mä tiedä.

Tekee vaan mieli rimpuilla ja muutnekin en mä tiedä, en tiedä, mistä mä voisinkaan tietää, mutta johonkin on pakko hakee, mieluiten päästäkin. Mikä sopisi mulle? mikä olisi minua?